Wednesday, December 16, 2009

E-kirjat ja kirjojen tulevaisuus

Tässä tarkastellaan perinteisten kirjojen tulevaisuutta. Aiheena on siis perinteisten kirjojen muuttaminen sähköiseen muotoon sekä niiden suosio. Kysymys on siis, ketkä näitä e-kirjoja lukevat ja minkälaisia kirjoja sähköisessä muodossa löytyy?

Toinen kysymys on myös millaista hyötyä ja haittaa on käytön kannalta sähköisissä kirjoissa. Lisäksi on hyvä tietää, mitä e-paperi on sanakirjan mukaan. Tietenkin kirjojen historiaan on hyvä tutustua, jotta saadaan kuva, miten kirjat sekä lukutekniikat ovat kehittyneet ja miten nykyiseen sähköiseen muotoon on päästy?

HISTORIA

Varsinaisia kirjoituksia alettiin tehdä noin 3 000 eaa. Nämä olivat lähinnä kirjoitusmerkkejä. Noin 1 000 vuotta myöhemmin kehitettiin aakkoset. Seuraavat tuhat vuotta eteenpäin kehitettiin nykyisille kirjaimille pohja. Kirjoituksen kehitys jatkui vielä tästä eteenpäin, mutta kirjoituksessa tuli uusi käänne, kun tehtiin ensimmäinen painettu kirja vuonna 868. Tämä johti painokoneeseen, jonka Johannes Gutenberg keksi vuonna 1436. Suomessa painettiin vuonna 1642 ensimmäiset kirjat, ja tämän jälkeen kirjat alkoivat yleistyä.

Toinen vaihe kirjallisuudessa oli tietokoneiden käyttäminen apuna. Jo vuonna 1971 Yhdysvalloissa tehtiin ensimmäinen kirja sähköiseen muotoon. Tästä syntyi Gutenberg-projekti. Tietoverkot kehittyivät myös, ja 1990- luvulla oli mahdollisuus käytännössä levittää kirjoja Internetin välityksellä. Kuitenkin suuremmat alan toimijat alkoivat 2000-luvun alussa muuttaa tekstejä sähköiseen muotoon. Osa kirjoista on myös tehty vain sähköiseen muotoon. Nykyisin sähköiseen muotoon kirjoitettuja tekstejä löytyy paljon esim. Internetistä. Toinen on e-paperi, joka on ollut jo keksittynä muutamia vuosia. Tämä keksintö on hyvä esim. sanomalehdissä, koska paperiin voi päivittää uuden tiedon. Tällöin ei tule uutta sanomalehteä, ja paperia säästyy. Eli siis näin on päästy nykyaikaiseen tekniikkaan, jossa e-lukulaitteet ja e-paperi muuttavat kirjallisuuden lukutapoja ja vähentävät kustannuksia. Kuitenkin tekstejä painetaan vielä perinteisesti, ja esim. itselläni ei ole vielä e- lukulaitteita vaikka tietokone Internetyhteydellä kotona löytyy.

TEKNIIKKA

E-paperin määritelmä on esim. seuraava: E-paperi on tekniikka.info-sanakirjan mukaan ohut paperimainen näyttökalvo, joka kuvioidaan sähköisellä ohjauksella vastaamaan painetun kirjan tai lehden sivua. E-paperissa on elektroforeettinen nestekerros kahden joustavan elektrodikalvon välissä. Neste muodostuu lukuisista noin 0,1 mm läpimittaisista, väripigmenttejä sisältävistä mikrokapseleista. Näyttöön liitetyn sähköisen ohjausverkon avulla halutun väriset väripigmentit saadaan halutuissa kohdissa keskittymään kapseleissa ylä- tai alaeletrodin puolelle, jolloin kalvon pintaan saadaan muodostettua halutut kuvioinnit. Kuviointi näkyy huomattavasti selkeämmin kuin nestekidenäytöistä ja vastaa kontrastiltaan täysin painettua paperia.

LCD-näytöistä se poikkeaa myös sikäli, että katsekulma ei vaikuta kontrastiin ja tällaista e-paperia voidaan lukea normaaleissa ympäristöolosuhteissa ilman erillistä taustavalaistusta. Ohuimmat e-paperiversiot ovat noin 0,3 mm vahvuisia. Tosin Suomessa tätä paperia erityisesti paperin- ja metsäteollisuuden klusteri vastustaa. Myös muualla kuten Ruotsissa tästä keksinnöstä eivät samat tahot pidä, koska se laskisi paperin kulutusta.

Muut lukutekniikat

Uusimpia e-lukulaitteita ovat kannettavat tietokoneet, joilla kirjojen sivuja voi kääntää helpommin ja vaivattomammin. Lukeminen tapahtuu suoraan näytöltä, ja siinä on kosketusnäyttö. Nykyisin on myös erilaisia e-lukulaitteita (e-reader), joilla voi lukea teoksia suoraan Internetin kautta tai kopioida sinne kirjoja.

Kolmas mahdollisuus on verkon kautta luettavat kirjat. Verkossa on tietysti paljon erilaista luettavaa kuten kolumnit, lehdet ja runot. Tietenkin verkossa voi myydä painettuja kirjoja.

Uutuuksia ovat myös e-lukulaitteiden markkinoilla kirjat, joita voi ladata käsikonsoleille, näihin on tällä hetkellä saatavissa kirjakokoelmia. Tällainen konsoli on halvempi kuin muut lukulaitteet, mutta ruutu on taas hieman pienempi kuin muilla laitteilla. Tällä hetkellä näillä lukulaitteilla voi yhden gigan muistikortilla tallentaa noin 20 000 sivua tekstiä. Lukulaitteet lukevat pdf-, html-, txt-, jpg- ja doc- tiedostomuotoja.Myös musiikki ja video toistoa mp3-muodossa. Tiedonsiirto on myös langatonta, ja parhaiten se toimii Yhdysvalloissa.

Tekniikan hyvät ja huonot puolet

E-paperin käyttö on noussut 50 % per vuosi. E-paperin hyvä puoli on se, että voi käyttää samaa paperia uusien lehtien luvussa. Tämä sopii lähinnä sanomalehtien käyttöön, mutta kirjoihin tämä ei sovellu, koska teksti korvataan uudella. Kuitenkin tämä vähentää uuden paperin valmistuksen määrää.

Verkko mahdollistaa monipuolisen lukemisen. Sieltä löytyy monenlaista tekstiä, mutta kuka haluaa maksaa esim. kolumnista verkossa. Toisaalta sen voi ladata e-lukulaitteeseen tai lukea web-selaimella suoraan. Tällöin kirjoja ja tekstejä voidaan myös myydä verkkojen (Internetin) kautta, ja tämä vähentää logistiikka kustannuksia merkittävästi. Sama pätee myös e-lukulaitteissa. Lisäksi e-lukulaite vähentää tilaa, kun esim. matkustetaan, ja halutaan ottaa useampi kirja mukaan. Nykyään verkko vähentää mainostuskustannuksia. Myös perinteisten kirjojen myyminen suoraan asiakkaalle voidaan tehdä verkon kautta. Tällöin kustantaja säästää toimituskustannuksissa.

SÄHKÖISESSÄ MUODOSSA SAATAVIA TEOKSIA

Ladattavia e-kirjoja löytyy Internetistä hyvin paljon. Teoksia on monentyylisiä ja monelta kirjallisuuden alueelta. Teoksia sekä muita kirjoitelmia on myös tarjolla perinteisten kirjojen lisäksi. Lisäksi verkon kautta mainostettavia perinteisiä painettuja tai e-paperi kirjoja löytyy. Olen ottanut esimerkiksi eri Internetsivujen kautta ladattavia kirjoitelmia. Ainakin seuraavia kirjallisuuden lajeja sekä kirjoituksia löytyy Internetistä.
- Kirjoja
* runoja (Elias Lönnrot),
* sotapäiväkirjoja (Vääpeli Lemminkäinen),
* romaaneja (Juhani Aho; Panu, Rautatie).
- Julkaisuja: Yliopistot, AMK:t, Lehdet.
- Suoraan Internetsivuille kirjoitetut, jotka voidaan myös ladata, kuten Stephen Kingin kirja (julkaistu verkkoyhteisö Kindlessä).
- E-sanomalehdet, joko e-paperina tai suoraan luettavissa, verkosta.
- Verkon kautta hankittavat kirjat esim. ohje verkkokaupalle: Tee kauppaa netissä! (Jukka-Pekka Linden).

Lisäksi EU on avannut digitaalisen kirjakokoelman EU Bookshop verkkopalvelussa, jossa on EU:n toimielinten julkaisuja. Jo näistä esimerkeistä voimme päätellä, että e-kirjat ovat jo arkipäivää. Kirjoja kuitenkin on perinteisesti painettuna paljon saatavilla ja niitä painetaan vielä perinteisesti. Tällöin voimme huomata, että menee vielä vuosia ennen kuin kirjat ovat pelkästään sähköisessä muodossa. Tietenkin on mahdollista, että tätä ei tapahdu koskaan vaan perinteinen muoto on aina saatavilla.


JOHTOPÄÄTÖKSET

Kirjoittaminen on alkanut jo noin 5 000 vuotta sitten. Painokoneita alettiin käyttää 1400 – luvulla. Nykyisin kirjoja ja tekstejä tehdään sähköiseen muotoon ja e-paperille. Tietenkin myös perinteisiä painettuja kirjoja ja tekstejä tehdään edelleen.Sähköisessä muodossa on kuitenkin yksi ongelma. Ongelmana on se, että osa tiedoista tai tiedot kokonaisuudessaan häviää ”tietotulvan” alle tai sitten ne voidaan helposti hävittää tiedostoista. E- paperilla on samanlainen ongelma, koska edellinen teksti pyyhkiytyy pois.Hyviä puolia on taas se, että ei tarvitse kantaa monia kirjoja tai tekstejä mukana, koska pieneen tilaan saa paljon tekstiä, jonka voi lukea suoraan ruudulta. Tarvittaessa sen voi myös printata tietokoneen ja printterin kautta.

Perinteisten kirjojen muuttaminen sähköiseen muotoon tai uusien kirjojen tekeminen on muuttanut tekstien lukutapoja. Kuitenkin tätä suuressa määrin on tapahtunut noin 10 vuotta. Tästä eteenpäin sähköinen kirjallisuus todennäköisesti yleistyy, mutta perinteinen lukutapa suoraan paperilta tulee jatkumaan vielä mahdollisesti pitkään. Tällä hetkellä kuitenkin parhaat mahdollisuudet lukea kirjoja e-muodossa on Yhdysvalloissa, mutta Eurooppa tulee hyvin perässä. Tosin esim. Suomessa ja Ruotsissa perinteiset metsäyhtiöt vastustavat tätä kehitystä. Todennäköisesti e-paperi ja tietoverkot tekevät tästä tulevaisuuden lukemistavan.
K.V.

Suomenkielinen iskelmä- ja popmusiikkilyriikka

Lyriikan historiaa

Runous eli lyriikka on vanhin kirjallisuuden laji. Se alkoi suullisena sanataiteena, joka siirtyi yhden runonlaulajan muistista toisen muistiin. Muistia auttoivat runomitat alku- ja loppusoinnuin sekä rytmisin keinoin. Kirjoitustaidon kehittymisen myötä runoja alettiin kirjoittaa muistiin, ja kirjoitetusta runoudesta kehittyi uutta taidetta.

Sana runo on germaanista alkuperää, ja sen vastineet ovat tarkoittaneet mm. riimukirjoitusta, oppineisuutta ja salaisuutta. Suomenkielessä sana runo on ilmeisesti tarkoittanut alun perin kalevalaista runonlaulajaa, mutta uskotaan, että oppineet antoivat sanalle nykyisen merkityksensä. Yleisen luulon vastaisesti suomalainen laululyriikka ei alun perin tuntenut riimejä, vaan niiden käyttö yleistyi lauluissamme vasta 1600-luvulla uskonpuhdistuksen ja Ruotsin nousukauden myötä. Tuolloin kalevalamittaista laulutapaa ja joikua alettiin pitää pakanallisina. Tilalle tulivat virret, ja niissä yleisesti käytetty loppusoinnullinen muotokieli vakiintui myös maallisiin lauluihin.


Lyriikka kirjallisuuden muotona ja laulujen sanoituksissa

Lyriikka on kirjallisuuden muoto, jossa kieltä käytetään esteettisesti sen merkityksen ja kieliopillisen korrektiuden sijaan tai lisäksi. Se koostuu suullisista tai kirjallisista ilmaisuista, joissa kieltä käytetään eri tavoin kuin proosassa. Runojen ilmaisu perustuu usein mielikuvitukseen, sana-assosiaatioihin ja kielen soinnillisiin ominaisuuksiin. 1900-luvun alussa moderni runous hylkäsi runomitat, mutta postmoderni runous on jälleen hyväksynyt näitäkin keinoja joukkoonsa sitaatteina, leikittelynä ja kekseliäinä kuvaelmina. Myös puhdas mitallinen runous elää, joskin nykyään marginaalisena, sekä musiikkilyriikkana laulujen sanoituksissa.

Sanoitus eli laulun sanat voidaan kirjoittaa laulun säveltämisen aikana, sitä ennen tai sen jälkeen. Joskus musiikki kuitenkin sävelletään jo olemassa oleviin runoihin tai valmiiksi laadittuun tekstiin, jolloin säveltäjän on helppo aloittaa sävelmän säveltäminen. Tätä menetelmää käytetään erityisesti taidemusiikissa, mutta myös iskelmissä ja singer/songwriter-tyyppisessä musiikissa.

Iskelmämusiikki (saks. Schlager) on historiallisesti tarkoittanut 1800- luvun lopulla Yhdysvalloissa ja suurissa Euroopan maissa syntynyttä helposti omaksuttavaa musiikkia. Nykyään iskelmällä viitataan aikuisille suunnattuun populaarimusiikin tyyliin. Popmusiikki on periaatteessa samankaltaista musiikkia kuin iskelmä, mutta nuoremmille suunnattua. Iskelmä viittaa musiikkiin, johon olennaisena osana kuuluu paritanssi, kun taas popmusiikkia voi tanssia yksin. Iskelmämusiikin sanoitus edustaa erityisesti rakkauden kuvausta.

Saksankielisen sanan Schlager suomeksi käänsi yleisradion kamreeri Roine Rikhard Ryynänen (1891-1963). Sanat ”iskelmä”, ”kyseinen” ja ”oheinen” ovat hänen keksimiään. Ryynänen on sanoittanut tai suomentanut yli 300 musiikkikappaletta. Useimmat niistä ovat iskelmiä, mutta joukossa on myös klassisten säveltäjien lauluja. Parhaiten Ryynäsen sanoitukset tunnetaan Georg Malmstenin lukuisten levytysten kautta.

Kotkalainen Juha Vainio (1938-1990) oli sanoittaja, laulaja, säveltäjä sekä opettaja. Hän ehti tehdä arviolta jopa yli 2400 sanoitusta tai sävellystä, ja häntä pidetäänkin yhtenä Suomen tuotteliaimmista sanoittajista Reino Helismaan ja Vexi Salmen ohella. Vainion tunnetuimpia sanoituksia ovat mm. Albatrossi, Vanhojapoikia viiksekkäitä, Kotkan poikii ilman siipii, Kolmatta linjaa takaisin, Mun sydämeni tänne jää ja Muisto vain jää.


Ystävän laulu
Mistä tunnet sä ystävän?
Onko oikea sulle hän?

Anna meren se selvittää, kuka luoksesi jää.
Ja jos silloin kun myrsky soi
vain sun kumppanis vaikeroi,
vene lähimpään rantaan vie,
jääköön pois, mikä lie!


Mistä tunnet sä ystävän?
Onko oikea sulle hän?

Anna tunturin selvittää, kuka viereesi jää.
Kun on kaukana kaikki muut
ja kun päättyvät pitkospuut,
kuka rinnallas ruikuttaa,
takaisin mennä saa.


Mistä tunnet sä ystävän?
Onko oikea sulle hän?
Ajat ankeimmat selvittää, kuka viereesi jää.

Kun on sinulla vaikeaa
ja kun tarvitset auttajaa,
silloin ystävyys punnitaan;
menee muut menojaan.


Siitä tunnet sä ystävän,
kun on vierelläs vielä hän.

Turhat tuttavat luotas ois
hävinneet pian pois.

Suom. Juha Vainio


23. huhtikuuta 2009 Koivulahti kirjoittaa blogissaan aiheesta Jokaisessa laululyriikan alalajissa on täysin oma estetiikkansa seuraavaa: ”Lähempi tarkastelu osoittaa, että iskelmä-lyriikka ammentaa estetiikkansa vaikutteita mm. klassisesta suomalaisesta runoudesta ja siten sellaisista ikoneista kuin Eino Leino ja Aaro Hellaakoski. Kielen käyttötapa (ja paljolti sanastokin ) on täysin sama. Jopa säkeistöjen riimikaavat ja painot Hellaakosken teksteissä noudattelevat lähestulkoon samoja rakenteita kuin tämänpäivän iskelmät. Vokaalisoinnun ja puhtaiden riimien ihannointi, sekä idiomaattisten kestojen ja painotuksien vaaliminen eri säkeistöjen välillä ovat tärkeä osa tämänkin päivän iskelmälyriikan estetiikkaa. Ainoa oleellinen ero on tekstien kokonaisrakenteessa”.

Hopeinen kuu

Hopeinen kuu luo merelle siltaa,
ei tulla koskaan voisi kai tällaista iltaa.
Odotan turhaan sinua, armain.
Kuu kulkee pilven taakse taas,
on meri harmain.


Kaipaus vastaa sydämen ääneen.
Onneni tiedän mä nyt taas niin yksin jääneen.
Toinen nyt kuuta kanssas katsoo,
toinen vienyt sinut lie nyt.


Hopeinen kuu luo merelle siltaa.
Saavu ei koskaan tällaista iltaa.
Ei koskaan…
Suom. Reino Helismaa

Toni Lehtisen artikkelissa Löysiä lurituksia lemmestä Turun Sanomat 10.11.2007, sanoittaja Jorma Toiviainen arvostelee nykyiskelmälyriikan tasoa, hänen mielestään iskelmäsanoituksien taso on tippunut viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, joka johtuu valvonnan puutteesta. Toiviainen sanoo, että vielä 1960- luvulla tuottajat syynäsivät iskelmäsanoituksia todella huolellisesti, ja sanoittajat pistettiin kirjoittamaan tekstejään uusiksi. Tuottaja saattoi kommentoida, että sanoituksen ja-sana on hyvä, mutta kaikki sen ympärillä pitää kirjoittaa uusiksi.
Toiviaisen omaa tuotantoa on mm. 1980- luvulla Atsipoppaa –lastenlaulujen tekstit, Seinäjoen Tangomarkkinoiden sävellys- ja sanoituskilpailun 1. sija ennätykselliset 9 kertaa, esim. vuonna 1993 kappaleella Yön Kuningatar, sekä poliittisen satiirin Itse Valtiaat –tv-sarjan laulutekstit.

Miljoonasateen lauluntekijä ja laululyriikan opettaja Heikki Salo on Toiviaisen kanssa samaa mieltä: Ennen Toivo Kärki ja muut tuottajat huolehtivat sanoituksien tasosta, mutta nyt kynnys levyntekoon on madaltunut . Salo on kirjoittanut lyriikkaoppaan (kahle)Kuningaslaji.

Sanoittaja Sinikka Svärd, jonka tunnetuimmat tekstit ovat Anna Eriksonin laulamat Kun katsoit minuun ja Kaikista kasvoista, pitää nuorien iskelmälaulajien sanoitusinnostusta huolestuttavana: Kun nuorelle artistille nousee menestys hattuun, hän haluaa yleensä tehdä omat sanoituksensa itse. Lopputuloksena on usein alakoululaisen kirjoittamaa onnittelurunoa muistuttava lyriikka.

Iskelmien ikuiset puheenaiheet rakkaus, rakastuminen, rakastavaiset ja rakkauden loppuminen ovat sanoittajakolmikon mielestä edelleen iskelmien ydinaiheita. "Sanoitusta arvioidessa pitää ottaa huomioon sen tarkoitus eli tanssittaminen. Iskelmä on tarkoitettu tanssittavaksi, ja sen kertosäkeessä pitää laulaa ”minä rakastan sinua”, jotta mies voi siinä kohtaa puristaa tanssipartnerinsa lanteita", Salo nauraa.

Itse sanoituksen onnistuminen on ammattilaisten mielestä melkeinpä henkimaailman asia. Toiviaisen mukaan hyvän sanoituksen on oltava sopusoinnussa melodian kanssa. Hän painottaa, että lauluun ei mahdu kuin yksi tarina, pieni viipale maailmasta. Aloitteleva lyyrikko sortuu usein tunkemaan sanoitukseen koko maailman tuskat, ja lopputulos muistuttaa sekametelisoppaa.

-Sinä-minä on kaikkein kaunein riimipari, ja itse asiassa kaikkia riimipareja voi käyttää, kunhan löytää niille juuri oikean paikan. Sen paikan löytäminen onkin sitten vaikea temppu, Toiviainen sanoo. Hän arvioi, että iskelmälyriikat eivät ole aivan toivottomassa tilassa, vaikkei entisaikojen lyriikkaperinteeseen ole paluuta. Hän vertaa iskelmäsanoituksia rock-lyriikoihin ja hänestä jälkimmäiset häviävät selvästi, niiden kömpelyys vain piilotetaan englannin kielen taakse.
-Suomalaisella iskelmälyriikalla on toivoa niin kauan kuin meillä on taitavia ammattisanoittajia, Toiviainen toteaa.


Kun katsoit minuun
Kun uni haparoivin sormin luomet yhteen sulattaa,
tulet mieleen huolettomin askelin.
On jälleen kesäyö ja rannan tuoksut tihkuu kuusamaa.
Hymyilet taas niin kuin silloinkin.
En enää muista kasvojas tai mitä mulle sanoitkaan,
mutta muistan miten katsoit, miten sait mut hehkumaan.

Kun katsoit minuun, kaiken muun mä unohdin.
Kun katsoit minuun, vain sinun olla halusin.
Silloin rakastaa sua aloin, kun sä katsoit minuun hetken niin.
Sinikka Svärd


Heikki Salon kirjoittaman laululyriikan käsikirjan mukaan laulun sanoituksen yleisimmät perusrakenteet ovat:

aaa =ensimmäinen, toinen ja kolmas säkeistö
aaba= ensimmäinen ja toinen säkeistö, erilainen säkeistö ja kolmas säkeistö
acacac= ensimmäinen säkeistö, kertosäkeistö, toinen säkeistö, kertosäkeistö, kolmas säkeistö ja kertosäkeistö
acacbc= (kahden ylemmän sekoitus) ensimmäinen säkeistö, kertosäkeistö, toinen säkeistö, kertosäkeistö, erilainen säkeistö ja lopuksi kertosäkeistö.

Lisäksi on olemassa lukemattomia erilaisia variaatioita ja kokeiluja toisenlaisista rakenteellisista ratkaisuista.

Iskelmämusiikin parissa pyritään olemaan erityisen tarkkoja klassisen runouden erityispiirteiden, kuten muoto-opin ja vokaalisoinnun säilymisestä. Tietyissä musiikkityyleissä, esim. punk-sanoituksissa ja rap-lyriikassa, laulutekstin sisältö on noussut riimittelyä ja idiomaattisuutta tärkeämmiksi tekijöiksi. R&B –musiikissa käytetään usein melismaattista laulutyyliä, joka näkyy myös sanoituksissa siten, että yksi tavu on saatettu jakaa useammalle tahdille. Vastaavasti iskelmälyriikassa, joka on luonteeltaan syllabinen (jokainen tavu vastaa yhtä tahtia), tätä pidetään virheenä.

Popmusiikki eli pop (engl. popular) on 1950-luvulla Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa kehittynyt musiikin tyylilaji, jonka perustana on Rock and Roll-, Jazz-, Doowop-, Folk- ja Dance- musiikki. Pop-musiikin määritelmä voi siten olla ”rock and roll- ja rock- musiikin pehmeämpi ja kevyempi vaihtoehto”. Pop on suunnattu erityisesti nuorisolle, mutta sopii kaikenikäisille. Popmusiikin kehittyneitä tyylilajeja ja suuntauksia ovat mm. disco, Hip hop ja technopop.

Seuraavat ominaisuudet on määritelty tyypillisiksi popmusiikin tyylilajille:
- keskittyminen yksittäiseen kappaleeseen,
- yleisön miellyttämiseen tähtääminen,
- korostaa ammattitaitoa ja levytystä sekä tuotantoa ja teknologiaa esityksiä enemmän, sekä
- taipumus korostaa trendejä.
Simon Firthin mukaan popmusiikkia tuotetaan yritteliäisyyden eikä taiteen vuoksi.

Modernien popkappaleiden lyriikka keskittyy tyypillisesti yksinkertaisiin teemoihin, useimmiten rakkauteen ja romanttiseen suhteeseen, vaikka poikkeuksiakin tietysti löytyy. Popmusiikin ja iskelmämusiikin lyriikan keskeinen sanoma ei näin ollen merkittävästi poikkea toisistaan.
T.T.

Lähteet
Wikipedia: Runous, Sanoitukset, Iskelmämusiikki, Popmusiikki, Juha Vainio.
F-Kustannus Oy, Helsinki, 2008: Suomalaisen uusi laulukirja.

Seksuaalisuuden kuvaus Chick lit -kirjallisuudessa

Bridget Jones - Elämäni Sinkkuna aloitti varsinaisen chick lit -buumin
ilmestyessään vuonna 1996. Nuorille naisille tarkoitettuja viihdekirjoja
on siitä lähtien kirjoitettu paljon ja ne ovat myös saaneet julkisuutta.
Nykyiset chick lit -kirjat eroavat Bridget Jonesista vähän, mutta
sitäkin ratkaisevammin.

Bridget Jones, kuten useimmat chick lit -kirjat, kertoo nuoresta
naisesta, jonka yksityiselämä on sekaisin ja joka etsii elämänsä
rakkautta. Bridget epäonnistuu usein ja hänelle tapahtuvat asiat ovat
koomisia, usein hiukan tragikoomisiakin. Bridget on kuitenkin
hyväsydäminen ja romantikko. Bridget odottaa rakkauden ja seksin olevan
hellää ja tunteellista, toisin kuin nykypäivän chick lit -kirjojen
sankarittaret.

Nykypäivän chick lit -kirjojen sankarittaret ovat useimmiten kyynisiä
rakkautta kohtaan ja heillä on takanaan pitkä sarja epäonnistuneita
suhteita. He hakevat yleensä enemmän arkielämän kumppania kuin
romanttista rakastajaa. Toisinaan he eivät edes etsi kumppania, vaan
kumppani ilmestyy heidän elämäänsä sattumalta. Heille seksi on osa
parisuhdetta ja ilman seksiä parisuhde ei toimi.

Nykyisille chick lit -sankarittarille seksin sujuminen on parisuhteen
perusta ja rakkaus yhdistetään seksiin. Kaikkea seksiä ei kuitenkaan
yhdistetä rakkauteen, vaan seksuaalinen himo tunnustetaan omaksi
alueekseen. Seksiin saatetaan kirjoissa päätyä myös himosta eikä vain
rakkaudesta. Seksi on arkipäiväistynyt ja sen kuvaus on hyvinkin
suorasukaista. Seksi saattaa olla rajuakin. Joissain kirjoissa, kuten
J.R. Wardin Lover Unboundissa (julkaistu vuonna 2007), esitetään
normaalin seksin lisäksi fetissejä, kuten masokismia ja sadismia.

Naisten seksuaalisuus on kirjoissa esitetty eri tavalla. Bridget
tiedosti seksuaalisuutensa, mutta hänestä sai silti hyvin viattoman ja
hiukan hassun kuvan. Lover Unboundissa päähenkilö Jane on hyvin
järkiperäinen ja hänen seksuaalisuuttaan kuvataan aggressiiviseksi. Hän
ei odota rakkautta, vaan hyvää seksiä. Kirjassa yhdynnät kuvataan
tarkasti ja niissä nainen on johtavassa roolissa, toisin kuin Bridget
Jonesissa. Bridget pukeutui turhamaisesti, mutta yleensä
seksuaalisuuttaan korostamatta. Kun hän sitten korostaa seksuaalisuuttaan
naamiaisia varten, hän joutuu naurunalaiseksi. Nykykirjoissa sankaritar
pukeutuu usein korostuneen seksuaalisesti, mutta ei joudu siitä
naurunalaiseksi, vaan saa seksiä.

Eräältä kantilta katsottuna nykyiset chick lit -kirjat ovatkin lähinnä
seksin kuvausta. Niissä päähenkilö joko ajattelee seksiä tai harrastaa
sitä. Seksin kuvaus on avointa ja suorasukaista. Seksiä ei glorifioida,
vaan kerrotaan myös seksistä, joka ei tyydytä. Orgasmi on avain
tyydyttävään seksiin ja sankarittaret pyrkivät varmistamaan orgasmin
saamisen. Jos orgasmia ei saavuteta, on syy huonon rakastajan, jota
harvoin enää myöhemmin kirjassa nähdään.
O.P.

Kamala(n) ihana karaoke

Suomalaisia voidaan hyvällä syyllä pitää karaokekansana, sillä Suomesta ei löydy kylää tai kaupunkia, josta ei karaoke-paikkaa löytyisi. Joka viikko lauletaan yli tuhannessa ravintolassa tai baarissa suomalaisten suosikkilauluja, jokainen kykyjensä mukaan.

Karaoke rantautui Suomeen jo yhdeksänkymmentäluvun alkuvuosina, mutta alkuinnostuksen jälkeen suosio laantui, kunnes se nousi taas uudelleen muotiin kaksituhattaluvulla. Monelle pienelle kuppilalle karaoke onkin pystyssä pysymisen perusta, koska monet laulajat tuntuvat tarvitsevan rohkaisua, jotta uskaltavat esiintyä yleisön edessä. Viina ja laulu ovatkin kuuluneet suomalaiseen juomakulttuuriin erottamattomasti jo satojen vuosien ajan. Tosin kaikkia karaokeharrastajia ei voi nimetä alkoholin käyttäjiksi, sillä karaokelaulajissa on suuri joukko niitä, joille karaoke on vakavasti otettava harrastus. Monet heistä käyvät kilpailuissa ja harjoittelevat laulamista myös kotona, jotta kehittyisivät laulajina ja esiintyjinä.

Karaoke syntyi Japanissa jo kuusikymmentäluvulla, ja sana muodostuu japanin kielen sanoista karappo okesutura, joka tarkoittaa tyhjää orkesteria. Japanissa karaokella on merkittävä sosiaalinen tehtävä, ja sen avulla on helppo pitää yllä suhteita ystäviin, työtovereihin ja liikekumppaneihin. Karaokeen suhtaudutaan Japanissa vakavammin kuin meillä, ja esimerkiksi työnhakijaan suhtaudutaan suopeammin, jos hän ilmoittaa harrastavansa karaokea. Nykyään karaokea voi laulaa Japanissa suihkuissa, viihdekeskuksissa tai vaikka hautausmailla. Tosin yksi kenties kummallisimmista karaokeinnovaatioista on lähtöisin Kiinasta, nimittäin kiinalainen auto, jossa karaokelaitteet kuuluvat auton vakiovarusteisiin, sekä karaoketaksit, joita löytyy myös Suomesta.

Suomessa karaoken suosio ei näytä hiipumisen merkkejä, vaan se on kehittynyt edelleen. Myynnissä on kotikaraokelaitteita, pelejä ja levyjä, joista jokainen voi valita oman musiikkimaun mukaan mieleisiään kappaleita. Nykyään karaokelevyiltä löytyy suosikki-iskelmiä, poppia, rokkia, virsiä, työväen- ja rauhanlauluja, lastenlauluja ja hevimusiikkia, ja lisäksi monien yksittäisten artistien kappaleista on tehty omia karaokelevyjä. Lisäksi karaokekilpailut ovat saavuttaneet suurta suosiota kansan keskuudessa, ja monilla tähtiartisteistamme on karaoketausta. Heistä voisin mainita ainakin Anne Mattilan ja Suvi Teräsniskan. Suomen- ja maailmanmestaruuskilpailujen lisäksi monet ravintolat ja baarit järjestävät omia kilpailujaan, joilla houkutella asiakkaita. Myös internet ja karaoke ovat löytäneet toisensa, ja karaokesivustojen lisäksi monet ovat laittaneet internettiin omia esityksiään koko maailman kuunneltavaksi. You tube- sivustolta löytyy lukuisia tällaisia esityksiä, ja ulkomailla tiedetään joidenkin ihmisten päässeen tätä kautta maailman maineeseen, kun hyvä esitys on löytänyt tiensä levy-yhtiön kykyjenetsijän koneelle.

Karaokea voidaan hyvin pitää yhtenä parhaimmista Suomeen tuoduista tuotteista, sillä se ei ainoastaan ole saanut meitä sulkeutuneita suomalaisia ulos kuoristamme, vaan musiikilla tiedetään olevan myös terapeuttisia vaikutuksia meihin ihmisiin. Kuinka monelle karaokesta on muotoutunut henkireikä, jonka pariin uppoutua elämän vastoinkäymisiä. Yksinäiselle ihmiselle se voi olla tapa tavata uusia samanmielisiä ihmisiä, ja saada ystäviä. Kaikkien esitysten ei tarvitse olla loistavia, tai edes hyviä, mutta idea onkin siinä, että jokaisella on oikeus esiintyä niillä lahjoilla, jotka hänelle on suotu. Ne ihmiset, joille karaoke on kuin kirosana, voivat valita paikan, jossa karaokea ei ole tarjolla.
N.P.


Lähteenä:

Pirjo Kesseli: Karaoken ABC (2007)

Nykykulttuurin ilmiöitä

Kotkan aikuislukion abikurssi ÄI6 tutustuu nykykulttuuriin ilmiöihin laidasta laitaan. Kurssin ohjelmaa kuuluu tutustuminen johonkin elämämme nykyilmiöön ja siitä kirjoittaminen.

Tarkoitus ei ole kirjoittaa yo-esseitä, vaan ilmiöitä esitteleviä ja pohdiskelevia tekstejä.