Monday, December 19, 2011

Haastetta musiikin kuunteluun


Mennessään klassisen musiikin konserttiin kuulijat ovat yleensä tienneet selvästi, minkä tyyppistä musiikkia on odotettavissa. Klassinen musiikki terminä antaa jo tietyt odotukset. Kaunista, melodista, ja tietyn tyylistä, riippuen siitä, minkä aikakauden säveltäjästä on kyse. Musiikki sävelletään tietyille soittimille ja orkestereille ja soitetaan käyttäen soittimia niiden perinteisillä tavoilla.

Tänä päivänä kuulijaa saattaa odottaa melkoinen yllätys hänen mennessään nykymusiikin konserttiin. Orkesterista saattaa kuulua mitä ihmeellisimpiä ääniä, eikä perinteisestä sävelkulusta ole välillä
tietoakaan. Soittimia ei enää soiteta totuttuun tapaan pelkillä koskettimilla tai jousilla ja kielillä, vaan hyödynnetään jousisoitinten kaikukoppaa erilaisin taputuksin ja koputuksin, ja myös flyygelin sisäosat näyttelevät omaa osaansa musiikissa. On uskomatonta mitä kaikkea soittimilla saadaankaan aikaan säveltäjien luovuuden tuloksena.

Tämänkaltaisesta nykymusiikista voi esimerkkinä olla säveltäjä Lotta Wennäkosken teos Kilpukka ja muita lauluja. Wennäkoski sävelsi teoksen vuonna 2001 Savonlinnassa 2002 pidettyyn Erkki Melartinin kamarimusiikkikilpailuun. Teos on tehty pianotriolle, jossa siis soittimina ovat piano, viulu ja sello. Kuunnellessa teosta ensimmäistä kertaa, olo oli melko hämmentynyt, ja kuulija keskittyi uteliaana siihen, mitä muusikot tekivät soittimillaan perinteisen soittamisen sijaan. 

Yleisölle tällaisen musiikin sisäistäminen on haasteellista, koska odottamaamme melodiaa ei välttämättä löydy ollenkaan, ja vie useamman kuuntelukerran, ennen kuin kuulija pystyy hahmottamaan, mitä säveltäjä haluaa teoksellaan ilmaista ja sanoa. Suurelle orkesterille sävelletty teos saattaa ensi kerralla kuulostaa melkoiselta kakofonialta.

Nykymusiikin konsertteja kannattaa kuitenkin mennä kuuntelemaan avoimin mielin ja uudella asenteella. Sieltä yleisö saa aivan uudenlaisia kokemuksia ja tunteita musiikin suhteen. Musiikki muuntautuu ja perinteinen klassinen musiikki saa näin rinnalleen uusia ilmentymiä ja antaa kuulijoilleen upeita elämyksiä.


Tuula 2011

Monday, December 12, 2011

Tositelevisioformaatti Big brother


Tositelevisio on ohjelmalaji, jossa halutaan kuvata tavallisia ihmisiä ja ns. normaalia elämää. Se haluaa luoda erilaista viihdettä, joka ei ole ennalta käsikirjoitettua ja ohjattua, ainakaan täysin. Ohjelmalla halutaan kohahduttaa katsojia, kamerat seuraavat herkeämättä, ja niitä ei sammuteta, vaikka kuinka anelisi, yksityisyyttä ei ole. Näin muun muassa jokainen liike, itkupotkuraivari ja sanominen tallentuu. Tositelevisio on loppujen lopuksi raakaa, siinä mässäillään ihmisten tunteilla. Eri formaateilla halutaan nöyryyttää, saada aikaiseksi draamaa, jännitystä, huumoria jne. Tosi-tv on 2000-luvun ilmiö, jolla ruokitaan ihmisten uteliaisuutta ja halua tirkistellä muiden ”tavisten” elämää. Tosi-tv jakaa rajusti mielipiteitä, mutta yhä useampi ihminen katsoo niitä silmät pyöreinä, ja seuraavana päivänä ei muusta puhutakkaan. Useimmiten tosi-tv:ssä ajautudaan riitatilanteisiin ja haukkumaan muita, julkisuutta haetaan keinolla millä hyvänsä. Tositelevisioformaatit ovat koko ajan suositumpia, ne ovat tulleet jäädäkseen nykykulttuuriin.

Big Brother -formaatti (lyhennys BB) on alankomaalaisen John de Mol:in keksimä, ja hänen yhtiönsä Endemol kehitti sitä vielä pidemmälle. Formaattia näytettiin ensi kertaa Alankomaissa 1999, ja siitä se on levinnyt maailmanlaajuiseksi. BB:tä on vuodesta 2005 tuotettu Suomessakin, ja tällä hetkellä televisiossa pyörii seitsemäs kausi. Jo 127 maata maailmalla on tuottanut oman maan sisällä BB:tä. Big Brother tarkoittaa isoveljeä, ja ohjelman tapauksessa isoveli valvoo asukkaiden eli kilpailijoiden elämää. Hän asettaa erinäisiä sääntöjä ja normeja, joiden puitteissa asukkaat elävät. Jos normeja rikkoo, seuraa rangaistus, esim. joutuu ottamaan sähköiskuja tai valvomaan yön laulaen, pahin rangaistus on talosta poistaminen. Ihmiset menevät omasta tahdostaan taloon, mutta ovatko rangaistukset silti sopivia. 

Katsojille halutaan tuottaa viihdettä kilpailijoiden kustannuksella, joten etiikasta ja oikeudenmukaisuudesta vähät välitetään. Isoveljellä on valtaa kuin diktaattorilla, ja hän päättää kaikesta mm. mitä talossa syödään, milloin nukutaan, milloin suihkusta tulee lämmintä vettä, milloin pitää toimia tietyllä tavalla, esim. ei saa kirjoittaa, ei saa kuiskia ja ehdottomasti tärkeintä on isoveljen järjestämä sensuuri, jota ei saa rikkoa. Kiellettyä on viestittää talosta ulkomaailmaan viestejä ja puhua tuotannosta. Hänellä on kaikkia muitakin sananvapautta vastaan sotivia sääntöjä. Positiivista on, että nyt kyse on kisasta eikä oikeasta elämästä. Saadaan kokea, millaista olisi elää oikeasti diktaattorin vallan alla ja täysin ilman omaa tahtoa. Ehkä BB:n jälkeen kilpailijat arvostavat asioita kotona ja Suomessa ja ymmärtävät, kuinka hyvä meidän on loppujen lopuksi olla.

BB on peli, ja pelinappuloina ovat kilpailijat. Kilpailijat viedään taloon asukkaiksi, ja viimeinen asukas voittaa rahapalkinnon, joka on Suomessa 50 000€. BB-taloon valitaan hakijoiden joukosta 12-14 asukasta, ja he joutuvat asumaan ulkomaailmasta eristettyyn taloon. Talossa ei ole tavallisia viestintälaitteita. Puhelimia, radiota, tietokonetta ja televisiota voidaan käyttää ja katsoa vain isoveljen erityisluvalla, silloinkin katsotaan esim. elokuvaa eikä tavallisia tv-kanavia. Kotiin ei voi soittaa tai kirjoittaa. Asukas eristetään normaalista elämästä kokonaan ja sijoitetaan asumaan muiden kanssa samoihin tiloihin 24h vuorokaudessa. Ei ole mahdollisuutta olla yksityisesti, jos käy niinkin hyvä onni, että saa olla hetken yksin, niin kamerat seuraavat koko ajan. Wc:ssä ja suihkussa käyminenkin kuvataan ja voidaan esittää televisiossa. Kisa kestää n. 3kk ja on pitkä aika kenelle tahansa. Asukkailla on ollut vaikeuksia pelin jälkeen palata takaisin omaan elämään, sillä todellisuudentaju voi talossa hämärtyä. Talon sisustus suunnitellaan niin, että kaikkialla olisi mahdollisemman avaraa ja karua, jotta luodaan puitteet, ettei mikään ole kodikasta tai ettei sopeutuminen ole helppoa. Ihmisille tekisi kyllä hyvää joutua ”pakkorakoon” ja kokea, miltä tuntuu asua ilman tietoakaan muusta kuin omista tekemisistä. Se olisi jokaiselle kasvun paikka henkisesti, mutta toisaalta ei ole tervettä olla vain neljän seinän sisällä ja kasvaa ns. sisään päin. Lyhyenä aikana talo tekee kokemuksena monelle hyvää: oppii arvostamaan uutisiakin uudessa valossa, mutta neljän seinän sisällä hirveä valtapeli ei voi pitkällä aika välillä kuin haitata.

 Joka viikko asukkaat antavat nimeämispisteitä inhokkiasukkaille, jotka he haluavat talosta ulos ja joista katsojat äänestävät yhden pois. Taloon valitaan tahallaan hieman omalaatuisia ja räikeitä persoonia, joten on varmaa, että kaikki eivät tule keskenänsä toimeen. Tällöin on helppo valita inhokkinsa, ja usein tämä johtaa siihen, että aletaan mustamaalata ja puhua ihmisitä pahaa selän takana. Usein luodaan salaliittoja ja pelataan ihmisiä pihalle. Joka kaudella valitaan pari ihmistä silmätikuiksi ja asukkaat sinnikkäästi äänestävät heitä joka viikko äänestykseen, jolloin usein katsojat säästävät heidät, sillä ovathan kyseiset henkilöt arvokasta viihdettä. Tylsimmät eli usein tavallisimmat joutuvat alussa ulos. Loppuun jäävät yleensä ”viihdepersoonat”, jotka aiheuttavat draamaa, konflikteja, nöyryytystä ja ilkeilyä. Ihmiset alkavat suljetussa tilassa elää kuin luonnossa, he varastavat toisiltaan, minä ensin -ajattelu on huipussaan. Tuotantokaudet vuosi vuodelta menevät törkeämmiksi, tällä kaudella pääkohdat ovat olleet riitely, kateus ja sen seuraukset, salaliittoteoriat,v arastaminen, seksi, päihteet ja jonkun toisen asukkaan kiusaaminen. Kesken kauden taloon tuodaan uusia asukkaita. He tuovat uutta ”verta” taloon, mutta usein he eivät pääse ympyröihin mukaan ja ovat kotona pikemmin kuin tajuavat. 

Raakuus on avainsana koko formaatille, tänä vuonna asukkaat saivat kirjeet kotoaan, ja se herätti suuria tunteita. Mutta vielä enemmän tunteita herätti, kun kirjeet piti luovuttaa isoveljelle. Asukkaat saivat pienen hetken tavata läheisiään, mutta tässäkin oli juju. Isoveli oli keskenyt asukkaiden olla liikkumatta, ja kun läheiset tulivat sisään, ei asukas voinut kuin tuijottaa ja itkeä. Jos sääntöä uhmasi joutui suoraan häätöäänestykseen, ja yksi asukas lähtikin tämän takia kotiin, koska liikkui kiellon aikana. On ymmärrettävää, että taloon valitut persoonat ovat erilaisia. Jos tällaista valintaa ei tehtäisi, olisi heillä mukavaa ja leppoisaa, kun ihmiset tulisivat helpommin toimeen keskenänsä, mutta se ei palvelisi formaattia viihdetarkoituksessa. Kun ihminen ajetaan nurkkaan ja ahdistukseen, jokainen alkaa ajatella itseään ja omaa pelastautumista. BB-talossa tahallaan testataan ihmisen kykyä toimia tällaisissa tilanteissa. Tässäkin mielessä BB on positiivista, jotta ihmisellä on mahdollisuus oppia itsestään yksin ja ryhmässä. Mutta onko tosi-tv-formaatti oikea tapa ja paikka tehdä psykologista testiä?

Jotta viihteen luominen ei jää yksin asukkaiden käsiin, isoveli auttaa. Joka viikko on viikkotehtävä, joka haastaa asukkaat henkisesti ja fyysisesti tai usein kumpaakin yhtä aikaa. Jos tehtävä onnistuu, asukkaat saavat ostaa kaupasta herkkuja jne. ja juhlia. Jos tehtävä ei onnistu, he joutuvat kärvistelemään, ja yleensä tässä kohtaa etsitään syntipukkia siihen, miten tässä näin kävi. Yleensä kun asiat eivät mene putkeen, mietitään miksi? Kun tiedetään, miksi, niin seuraava kysymys on kenen takia? Suomalaisessa kulttuurissa on kautta aikojen etsitty syyllinen, ja hän on saannut tuntea koston nahoissaan. Jos ei seipäät olalla ole jahdattu niin henkisesti syrjitty. Näin talossakin kun joku tekee virheen, saa hänelle puhua, miten huvittaa, ja riistetään ihmisyys suorastaan. Minua askarruttaa, eivätkö asukkaat enää muista, että ovat valvovien silmien alla koko ajan, ja uskaltavat näin käyttäytyä kuin kakarat, tai ovatko he pohjimmiltaan oikeasti sellaisia?

Tänä vuonna asukkailla oli tehtävänä kahdeksan päivän ajan helvetti ja taivas, osa porukasta joutui helvettiin kärsimään ilman kunnon ruokaa ja yöunia erinäisten tehtävien kera. Toinen puoli asukkaista sai tehtäväkseen olla taivaan asukkaita, heidän täytyi nauttia. He söivät ja joivat suureen ääneen helvetin asukkaiden edessä ja nauttivat monista ylellisyyksistä. Jokainen ymmärtää, että kun eläminen talossa pyörii samoissa naamoissa ja samoissa keskusteluissa, ei mene pitkään, kun se on heidän elämänsä, ja kun tapahtui massiivinen kahtiajako, ei voitu riidoilta välttyä. Kumpikin ryhmä puhui toisista pahaa ja puolusteli omia tekemisiä, ja pian koko viikko oli itkua, tappelua ja salailua. Mutta katsojia oli entistä enemmän, BB oli yhä useamman ihmisen huulilla, ja se onkin koko formaatin tarkoitus. Psykologeille riittää töitä formaatin parissa. Kun on tämänlainen formaatti luotu ja osataan selkeästi vedellä oikeista naruista, että saadaan suuria konflikteja aikaan,t äytyy silloin tuotannon ymmärtää, miten saada tämä kaikki aikaan. Tosielämässä vertailuksi voisi asettaa köyhät vastaan rikkaat, köyhät kyykkyyn ja rikkaille nautinto. Isoveli käski helvetin asukkaiden kostaa taivaan asukkaille esittämällä kärsiviä, ja siitä seuraisi palkinto. Kärsiville annettiin porkkana ja näin valheiden kierre alkoi. Tämänkö takia yhteiskunnan rakenne on niin kiero? Kostamalla kaikki toimii...

Taas kaiken takana pyörii se kuuluisa raha. Koko ohjelma perustuu rahastukselle. Asukkaita häädetään katsojien äänestämisen mukaan, katsoja äänestää matkapuhelimella, ja BB ottaa voitot kotiin. Eräskin yläasteikäinen tyttö äänesti suosikkiaan jatkoon vaivaisella 220 eurolla, kyllä äitiä ”hymyilytti” puhelinlasku. BB järjestää myös erilaisia gallupeita ja chatteja, joihin osallistutaan myös matkapuhelimella. BB näkyy Suomessa televisiossa Subilla mutta 24/7 BB:tä voi katsoa ostamalla joko tietokoneelle tai televisioon oman 24/7-kanavan, josta voit aina katsoa, mitä asukkaat juuri silloin tekevät. On ihmisiä, jotka katsovat tätä kanavaa koko ajan ja elävät jo BB:lle, heillä suorastaan on vieroitusoireita, kun kausi päättyy.

Medialla on suuri rooli siinä, että formaatti kannattaa. Media oikein rakastaa BB-talon asukkaita, heitä voi kohdella kuin vapaata riistaa, inhimillisyydestä viis. Kaiken mitä he tekevät media huomaa ja pian lööpit tekevät heistä ”turhia julkkiksia”. Televisiossa Sub-kanava tyrkyttää BB:tä ohjelmien katkoilla, S-ketjun Amarillo-ravintola on BB:n sponsori, Facebook päivittää uutisia käyttäjilleen BB:n internet sivujen mukaan, ja iltalehdet, uutiset, aikauslehdet sekä sanomalehdetkin ovat alkaneet uutisoida BB:n tapahtumista. Median herkkua ovat asukkaat, jotka juovat alkoholista kuuluisat ”överit”, harrastavat seksiä ja riitelevät. Uutinen BB-Janicasta alasti voittaa uutisen Japanin ydinvoimalan uudesta ongelmasta. Tuntuu, että ei ole ihme, kun maapalllo voi huonosti. Kukaan ei tunnu välittävän ja ketään ei tunnu loppujen lopuksi kiinnostavan kuin roskauutiset.

Jokainen ihminen on utelias, ja mikä olisi herkullisempaa kuin ihmisiä suljetussa yhteisössä riehumassa, kaikkien pilkattavana ja voivoteltavana. Ja juuri siksi ihmiset menevät taloon, sillä he haluavat olla hetken pinnalla ja ehkä luoda uraa jotenkin muuten kuin tavallisesti. Kaikki asukkaat aina sanovat, että haluavat vain kokemuksia, mutta pian taloon mentyään rooli rapisee ja todelliset minät valtaavat lavaa. Toki BB voi olla avartava ja paljon opettava kokemus, mutta on ennenkin saatu kokemuksia ilman koko BB:tä. On paljon pohdittu, miten tavalliset päivätyössä käyvät voivat lähteä taloon mahdollisesti kolmeksi kuukaudeksi, ja on huomattu, että useat asukkaat elävät vaihetta, jossa ei ole pysyvää tilannetta eikä mahdollisesti perhettä, seurustelukumppania, työtä, koulutusta tai taloudellisesti vakaata asemaa. Ehkä he etsivät jotakin uutta suunnannäyttäjää elämälleen. Yhä useampi haluaisi olla julkkis ja kokea ”glamouria” ilman arkista aherrusta. Mikä sen parempaa kuin hakea kisaan, jossa vain paljastat kaiken itsestäsi, niin olet tunnettu. Tuoko BB onnea, sitä en tiedä.

Miksi kukaan haluaa lähteä tähän formaattiin mukaan? Eikö tavallinen elämä riitä? Ja kuka haluaa katsoa tätä ohjelmaa ahmien sitä kuin kallisarvoista tietoa? Jos ketään ei kiinnostaisi, ei koko roskaa olisi olemassa. Kai me ihmiset pohjimmiltamme olemme niin kamalia, että on mukavaa katsella ihmistä kuin häkkieläintä ja ihmetellä, mitä se nyt tekee, sirkustempunko? Löytyykö näihin kysymyksiin koskaan oikeita vastauksia, tuskin. Sillä allekirjoittanutkin on tätä formaattia katsonut ja ihmetellyt, miksi katsoo ja miksi edes suo sille ajatuksensa.  Miten tämäkin ohjelma vaikuttaa esimerkiksi nuorisoon? Pian luullaan, että on ihan ok olla kaksinaamainen ja huijata, kun sen ansiosta tulee kuuluisaksi. Ulkonäkö on tietenkin tärkeintä, sillä ei ilman sitä voi mennä BB-taloon kilpailemaan ja puhumaan sukukalleuksistaan. Onneksi tänä sunnuntaina BB on tältä kaudelta ohi, ja aiheeseen palataan ensi elokuussa uudestaan, luultavasti entistä törkeämmin kuin koskaan. Ja pian varmaan lasketaan ikärajaa, että saadaan kunnon pelit käyntiin.

L.Y.

ja totta kai sub-tv klo.22-23

              

Anonyymiyden aika on ohi



Ihmiselle on luontaista olla kiinnostunut toisten asioista, tapahtuipa näytelmä sitten televisio- tai ikkunaruudun takana. Vastapainoksi useilla ihmisillä on tarve tulla nähdyksi ja hypellä ruudusta ruutuun, vaikka se vaatisikin itsekuria tai vähintään hullunkurisia asentoja. Voisi luulla, että nämä näkemisen ja näyttämisen tarpeet täyttäisivät toisensa ja rakennelma pysyisi kasassa, mutta näin ei aina ole. Jotkut saattavat tulla temmatuksi suuren yleisön eteen, vaikka tarkoituksena olisi ollut esiintyä vain pienelle polttariporukalle. Nykyteknologia helpottaa yleisön tavoittamista ja tuo viihteen entistä lähemmäs meitä, mutta tekee ihmisistä myös suojattomampia ja videoiden leviämisestä vaikeammin kontrolloitavaa. Videosivusto Youtuben kautta on tullut julkisuuteen satoja henkilöitä, joista iso osa on tunnettuja tahtomattaan.

 Youtube on Googlen omistama videopalvelu, jossa ihmiset voivat katsella toistensa lisäämiä videoita ja rekisteröityneet käyttäjät myös lisätä omiaan. Youtube on internetin suoratoistovideopalveluista ylivoimaisesti suosituin, ja moni aloittaakin päivänsä katselemalla sieltä jaksoja mielisarjastaan tai toistamalla näytöllä näkyvän aurinkotervehdyksen.  

Valitettavasti Youtube on saanut jotkut myös päättämään päivänsä, ei väliaikaisesti Tauno Palon tahdissa, vaan lopullisesti. Surullisia, ajattelemattomuutensa takia katsojalistan kärkeen nousseita tapauksia on useita, ja osa heistä on ajautunut häpeän ja häpeämättömien haukkujien takia jopa itsemurhaan.  Esimerkkinä voi mainita Niko92-nimimerkillä tunnetun kehitysvammaisen pojan, joka niin sanotusti kuoli suosionsa huipulla, tunnettuna irc-gallerian kautta Youtubeen levinneistä lauluvideoistaan. Kaikki tahtomattaan tähteyteen nousseet youtube-julkkikset eivät onneksi ota asiaa näin vakavasti, ja moni onkin päätynyt nettiin esimerkiksi jonkin televisiosarjan koe-esiintymisen kautta, ja on näin ollen ottanut tietoisen riskin saada myös negatiivista huomiota.

Videoiden miltei hallitsemattomassa leviämisessä on sekä hyviä että huonoja puolia. Hauskat videot tuovat huumoria ihmisten arkeen, ja moni nauraa niille täysin hyväntahtoisesti. Levinneet videot ovat myös hyvä varoitus internetin vaaroista, ja näyttävät selkeästi että teoilla on seurauksensa. Muutamat varoittavat esimerkit voivat pelastaa lukuisia ihmisiä samalta kohtalolta ja toimivat myös opetuksena uhreilleen estäen heitä tekemästä tulevaisuudessa vieläkin suurempia virheitä. Hyvänä puolena voi mainita myös sen, että jotkut youtube-julkkikset voivat kääntää julkisuutensa positiiviseksi, äärimmäisessä tapauksessa jopa tienata rahaa videoillaan. YouTube Awards -tapahtumassa palkitaan vuosittain käyttäjien hauskimmiksi äänestämät videot. Youtube on myös hyvä kanava itsensä mainostamiseen, ja negatiivinenkin tunnettavuus voi olla hyödyksi esimerkiksi kirjan julkaisemisessa tai tosi tv –sarjaan pääsemisessä.  

On sanomattakin selvää, että vahinkojulkisuudessa on huonoja puolia vähintäänkin siinä missä positiivisia. Nettikiusaus on enemmän sääntö kuin poikkeus, ja anonyymiys tekee huutelusta helpompaa. Monesti netissä herjaaminen laajenee myös koulu- ja työpaikkakiusaamiseksi, ja pahimmissa tapauksissa työnsaanti voi vaikeutua.  Netin kautta saadut ilkeät kommentit vaikuttavat myös negatiivisesti itsetuntoon ja saavat monesti maailmankuvan vääristymään. Luottamus ihmisiin saattaa kärsiä, kun oikeassa elämässä kontrolloidut pimeät puolet muuttuvat netissä ihmisten hallitsevimmiksi piirteiksi.

Youtubessa on mahdollisuus ilmiantaa videoita, ja ylläpito poistaa kiellettyä materiaalia jatkuvasti. Naurattavat, kohdettaan nöyryyttävät nauhoitukset eivät kuitenkaan ole poistolistalla ensimmäisinä, sillä sivustolla leviää myös selkeästi tekijänoikeuksia rikkovia videoita sekä oikeasti haitallista, esimerkiksi tappamista ja kiduttamista kuvaavaa materiaalia. Myös virkavallan tai jonkin muun virallisen tahon toimintaa kuvaavat luvattomat videot poistetaan herkemmin kuin ne, joissa kuvattavana on tavallinen kansalainen. Vaikka sivuston valvonta onkin aktiivista, on videoiden määrä niin suuri, etteivät poistajat pysy mitenkään ajan tasalla. Lisäksi on vaikeaa saada selkoa, mitkä videoista ovat niissä esiintyvien henkilöiden itsensä lisäämiä ja hyväksymiä. Helpoin tapa saada video poistetuksi on ottaa yhteys sen lisääjään ylläpidon sijasta. Sekään ei useimmiten toimi, sillä hykerryttävimmät videot ovat kopioituna usean henkilön koneelle, jottei viihdyttävä materiaali katoaisi käsistä.  

Youtube ja internet ylipäätään ovat niin uusia keksintöjä, että lainkohdat niiden käytön yhteydessä ovat epäselviä. Myös monet tutut moraalikysymykset ovat nousseet netin käytön kautta uuteen valoon, eivätkä yleiset toimintamallit ja kirjoittamattomat säännöt vaikuta anonyymien käytökseen yhtä vahvasti kuin ihmisiin tosielämässä. Paras tapa päästä julkisuudesta eroon onkin luultavasti vain odottaa hiljaa unohtumista, sillä jos yleisö huomaa uhrinsa kärsivän, alkaa se monesti käyttäytyä entistä eläimellisemmin.

Ihmiset ovat aina tarvinneet jonkun, jonka päälle talloa tai jonka päätä vaatia vadille, ja nykyään se on helpompaa kuin koskaan. Youtube-julkkiksissa nähdään piirteitä omasta itsestä, ja juuri oman pimeän puolen peilaaminen on yksi merkittävä syy nolojen videoiden suosioon. Rumuus ja heikkous oikeissa muodoissa naurattavat, ja oma epävarmuus on helppo projisoida ruudun taakse. Itsekeskeisyyttä ja ilkeyttä ihannoiva nuorisokulttuuri miltei painostaa muiden kustannuksella huvittumiseen. Monen pelastuksena on se, että uusia puheen- ja katsomisen aiheita syntyy kaiken aikaa. Ja onneksi on vielä niitä uudistuskielteisiä, muinaisuudessa eläviä ihmisiä, joiden sensaationälän täyttää tieto naapurin vinosta lipputangosta ja joille riittää omasta ikkunasta nähty yksityinen saippuaooppera. 

A.A.