Suomenkielinen iskelmä- ja popmusiikkilyriikka

Lyriikan historiaa

Runous eli lyriikka on vanhin kirjallisuuden laji. Se alkoi suullisena sanataiteena, joka siirtyi yhden runonlaulajan muistista toisen muistiin. Muistia auttoivat runomitat alku- ja loppusoinnuin sekä rytmisin keinoin. Kirjoitustaidon kehittymisen myötä runoja alettiin kirjoittaa muistiin, ja kirjoitetusta runoudesta kehittyi uutta taidetta.

Sana runo on germaanista alkuperää, ja sen vastineet ovat tarkoittaneet mm. riimukirjoitusta, oppineisuutta ja salaisuutta. Suomenkielessä sana runo on ilmeisesti tarkoittanut alun perin kalevalaista runonlaulajaa, mutta uskotaan, että oppineet antoivat sanalle nykyisen merkityksensä. Yleisen luulon vastaisesti suomalainen laululyriikka ei alun perin tuntenut riimejä, vaan niiden käyttö yleistyi lauluissamme vasta 1600-luvulla uskonpuhdistuksen ja Ruotsin nousukauden myötä. Tuolloin kalevalamittaista laulutapaa ja joikua alettiin pitää pakanallisina. Tilalle tulivat virret, ja niissä yleisesti käytetty loppusoinnullinen muotokieli vakiintui myös maallisiin lauluihin.


Lyriikka kirjallisuuden muotona ja laulujen sanoituksissa

Lyriikka on kirjallisuuden muoto, jossa kieltä käytetään esteettisesti sen merkityksen ja kieliopillisen korrektiuden sijaan tai lisäksi. Se koostuu suullisista tai kirjallisista ilmaisuista, joissa kieltä käytetään eri tavoin kuin proosassa. Runojen ilmaisu perustuu usein mielikuvitukseen, sana-assosiaatioihin ja kielen soinnillisiin ominaisuuksiin. 1900-luvun alussa moderni runous hylkäsi runomitat, mutta postmoderni runous on jälleen hyväksynyt näitäkin keinoja joukkoonsa sitaatteina, leikittelynä ja kekseliäinä kuvaelmina. Myös puhdas mitallinen runous elää, joskin nykyään marginaalisena, sekä musiikkilyriikkana laulujen sanoituksissa.

Sanoitus eli laulun sanat voidaan kirjoittaa laulun säveltämisen aikana, sitä ennen tai sen jälkeen. Joskus musiikki kuitenkin sävelletään jo olemassa oleviin runoihin tai valmiiksi laadittuun tekstiin, jolloin säveltäjän on helppo aloittaa sävelmän säveltäminen. Tätä menetelmää käytetään erityisesti taidemusiikissa, mutta myös iskelmissä ja singer/songwriter-tyyppisessä musiikissa.

Iskelmämusiikki (saks. Schlager) on historiallisesti tarkoittanut 1800- luvun lopulla Yhdysvalloissa ja suurissa Euroopan maissa syntynyttä helposti omaksuttavaa musiikkia. Nykyään iskelmällä viitataan aikuisille suunnattuun populaarimusiikin tyyliin. Popmusiikki on periaatteessa samankaltaista musiikkia kuin iskelmä, mutta nuoremmille suunnattua. Iskelmä viittaa musiikkiin, johon olennaisena osana kuuluu paritanssi, kun taas popmusiikkia voi tanssia yksin. Iskelmämusiikin sanoitus edustaa erityisesti rakkauden kuvausta.

Saksankielisen sanan Schlager suomeksi käänsi yleisradion kamreeri Roine Rikhard Ryynänen (1891-1963). Sanat ”iskelmä”, ”kyseinen” ja ”oheinen” ovat hänen keksimiään. Ryynänen on sanoittanut tai suomentanut yli 300 musiikkikappaletta. Useimmat niistä ovat iskelmiä, mutta joukossa on myös klassisten säveltäjien lauluja. Parhaiten Ryynäsen sanoitukset tunnetaan Georg Malmstenin lukuisten levytysten kautta.

Kotkalainen Juha Vainio (1938-1990) oli sanoittaja, laulaja, säveltäjä sekä opettaja. Hän ehti tehdä arviolta jopa yli 2400 sanoitusta tai sävellystä, ja häntä pidetäänkin yhtenä Suomen tuotteliaimmista sanoittajista Reino Helismaan ja Vexi Salmen ohella. Vainion tunnetuimpia sanoituksia ovat mm. Albatrossi, Vanhojapoikia viiksekkäitä, Kotkan poikii ilman siipii, Kolmatta linjaa takaisin, Mun sydämeni tänne jää ja Muisto vain jää.


Ystävän laulu
Mistä tunnet sä ystävän?
Onko oikea sulle hän?
Anna meren se selvittää, kuka luoksesi jää.
Ja jos silloin kun myrsky soi
vain sun kumppanis vaikeroi,
vene lähimpään rantaan vie,
jääköön pois, mikä lie!

Mistä tunnet sä ystävän?
Onko oikea sulle hän?
Anna tunturin selvittää, kuka viereesi jää.
Kun on kaukana kaikki muut
ja kun päättyvät pitkospuut,
kuka rinnallas ruikuttaa,
takaisin mennä saa.

Mistä tunnet sä ystävän?
Onko oikea sulle hän?
Ajat ankeimmat selvittää, kuka viereesi jää.
Kun on sinulla vaikeaa
ja kun tarvitset auttajaa,
silloin ystävyys punnitaan;
menee muut menojaan.

Siitä tunnet sä ystävän,
kun on vierelläs vielä hän.
Turhat tuttavat luotas ois
hävinneet pian pois.
Suom. Juha Vainio


23. huhtikuuta 2009 Koivulahti kirjoittaa blogissaan aiheesta Jokaisessa laululyriikan alalajissa on täysin oma estetiikkansa seuraavaa: ”Lähempi tarkastelu osoittaa, että iskelmä-lyriikka ammentaa estetiikkansa vaikutteita mm. klassisesta suomalaisesta runoudesta ja siten sellaisista ikoneista kuin Eino Leino ja Aaro Hellaakoski. Kielen käyttötapa (ja paljolti sanastokin ) on täysin sama. Jopa säkeistöjen riimikaavat ja painot Hellaakosken teksteissä noudattelevat lähestulkoon samoja rakenteita kuin tämänpäivän iskelmät. Vokaalisoinnun ja puhtaiden riimien ihannointi, sekä idiomaattisten kestojen ja painotuksien vaaliminen eri säkeistöjen välillä ovat tärkeä osa tämänkin päivän iskelmälyriikan estetiikkaa. Ainoa oleellinen ero on tekstien kokonaisrakenteessa”.

Hopeinen kuu

Hopeinen kuu luo merelle siltaa,
ei tulla koskaan voisi kai tällaista iltaa.
Odotan turhaan sinua, armain.
Kuu kulkee pilven taakse taas,
on meri harmain.

Kaipaus vastaa sydämen ääneen.
Onneni tiedän mä nyt taas niin yksin jääneen.
Toinen nyt kuuta kanssas katsoo,
toinen vienyt sinut lie nyt.

Hopeinen kuu luo merelle siltaa.
Saavu ei koskaan tällaista iltaa.
Ei koskaan…
Suom. Reino Helismaa

Toni Lehtisen artikkelissa Löysiä lurituksia lemmestä Turun Sanomat 10.11.2007, sanoittaja Jorma Toiviainen arvostelee nykyiskelmälyriikan tasoa, hänen mielestään iskelmäsanoituksien taso on tippunut viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, joka johtuu valvonnan puutteesta. Toiviainen sanoo, että vielä 1960- luvulla tuottajat syynäsivät iskelmäsanoituksia todella huolellisesti, ja sanoittajat pistettiin kirjoittamaan tekstejään uusiksi. Tuottaja saattoi kommentoida, että sanoituksen ja-sana on hyvä, mutta kaikki sen ympärillä pitää kirjoittaa uusiksi.
Toiviaisen omaa tuotantoa on mm. 1980- luvulla Atsipoppaa –lastenlaulujen tekstit, Seinäjoen Tangomarkkinoiden sävellys- ja sanoituskilpailun 1. sija ennätykselliset 9 kertaa, esim. vuonna 1993 kappaleella Yön Kuningatar, sekä poliittisen satiirin Itse Valtiaat –tv-sarjan laulutekstit.

Miljoonasateen lauluntekijä ja laululyriikan opettaja Heikki Salo on Toiviaisen kanssa samaa mieltä: Ennen Toivo Kärki ja muut tuottajat huolehtivat sanoituksien tasosta, mutta nyt kynnys levyntekoon on madaltunut . Salo on kirjoittanut lyriikkaoppaan (kahle)Kuningaslaji.

Sanoittaja Sinikka Svärd, jonka tunnetuimmat tekstit ovat Anna Eriksonin laulamat Kun katsoit minuun ja Kaikista kasvoista, pitää nuorien iskelmälaulajien sanoitusinnostusta huolestuttavana: Kun nuorelle artistille nousee menestys hattuun, hän haluaa yleensä tehdä omat sanoituksensa itse. Lopputuloksena on usein alakoululaisen kirjoittamaa onnittelurunoa muistuttava lyriikka.

Iskelmien ikuiset puheenaiheet rakkaus, rakastuminen, rakastavaiset ja rakkauden loppuminen ovat sanoittajakolmikon mielestä edelleen iskelmien ydinaiheita. "Sanoitusta arvioidessa pitää ottaa huomioon sen tarkoitus eli tanssittaminen. Iskelmä on tarkoitettu tanssittavaksi, ja sen kertosäkeessä pitää laulaa ”minä rakastan sinua”, jotta mies voi siinä kohtaa puristaa tanssipartnerinsa lanteita", Salo nauraa.

Itse sanoituksen onnistuminen on ammattilaisten mielestä melkeinpä henkimaailman asia. Toiviaisen mukaan hyvän sanoituksen on oltava sopusoinnussa melodian kanssa. Hän painottaa, että lauluun ei mahdu kuin yksi tarina, pieni viipale maailmasta. Aloitteleva lyyrikko sortuu usein tunkemaan sanoitukseen koko maailman tuskat, ja lopputulos muistuttaa sekametelisoppaa.

-Sinä-minä on kaikkein kaunein riimipari, ja itse asiassa kaikkia riimipareja voi käyttää, kunhan löytää niille juuri oikean paikan. Sen paikan löytäminen onkin sitten vaikea temppu, Toiviainen sanoo. Hän arvioi, että iskelmälyriikat eivät ole aivan toivottomassa tilassa, vaikkei entisaikojen lyriikkaperinteeseen ole paluuta. Hän vertaa iskelmäsanoituksia rock-lyriikoihin ja hänestä jälkimmäiset häviävät selvästi, niiden kömpelyys vain piilotetaan englannin kielen taakse.
-Suomalaisella iskelmälyriikalla on toivoa niin kauan kuin meillä on taitavia ammattisanoittajia, Toiviainen toteaa.


Kun katsoit minuun
Kun uni haparoivin sormin luomet yhteen sulattaa,
tulet mieleen huolettomin askelin.
On jälleen kesäyö ja rannan tuoksut tihkuu kuusamaa.
Hymyilet taas niin kuin silloinkin.
En enää muista kasvojas tai mitä mulle sanoitkaan,
mutta muistan miten katsoit, miten sait mut hehkumaan.

Kun katsoit minuun, kaiken muun mä unohdin.
Kun katsoit minuun, vain sinun olla halusin.
Silloin rakastaa sua aloin, kun sä katsoit minuun hetken niin.
Sinikka Svärd


Heikki Salon kirjoittaman laululyriikan käsikirjan mukaan laulun sanoituksen yleisimmät perusrakenteet ovat:

aaa =ensimmäinen, toinen ja kolmas säkeistö
aaba= ensimmäinen ja toinen säkeistö, erilainen säkeistö ja kolmas säkeistö
acacac= ensimmäinen säkeistö, kertosäkeistö, toinen säkeistö, kertosäkeistö, kolmas säkeistö ja kertosäkeistö
acacbc= (kahden ylemmän sekoitus) ensimmäinen säkeistö, kertosäkeistö, toinen säkeistö, kertosäkeistö, erilainen säkeistö ja lopuksi kertosäkeistö.

Lisäksi on olemassa lukemattomia erilaisia variaatioita ja kokeiluja toisenlaisista rakenteellisista ratkaisuista.

Iskelmämusiikin parissa pyritään olemaan erityisen tarkkoja klassisen runouden erityispiirteiden, kuten muoto-opin ja vokaalisoinnun säilymisestä. Tietyissä musiikkityyleissä, esim. punk-sanoituksissa ja rap-lyriikassa, laulutekstin sisältö on noussut riimittelyä ja idiomaattisuutta tärkeämmiksi tekijöiksi. R&B –musiikissa käytetään usein melismaattista laulutyyliä, joka näkyy myös sanoituksissa siten, että yksi tavu on saatettu jakaa useammalle tahdille. Vastaavasti iskelmälyriikassa, joka on luonteeltaan syllabinen (jokainen tavu vastaa yhtä tahtia), tätä pidetään virheenä.

Popmusiikki eli pop (engl. popular) on 1950-luvulla Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa kehittynyt musiikin tyylilaji, jonka perustana on Rock and Roll-, Jazz-, Doowop-, Folk- ja Dance- musiikki. Pop-musiikin määritelmä voi siten olla ”rock and roll- ja rock- musiikin pehmeämpi ja kevyempi vaihtoehto”. Pop on suunnattu erityisesti nuorisolle, mutta sopii kaikenikäisille. Popmusiikin kehittyneitä tyylilajeja ja suuntauksia ovat mm. disco, Hip hop ja technopop.

Seuraavat ominaisuudet on määritelty tyypillisiksi popmusiikin tyylilajille:
- keskittyminen yksittäiseen kappaleeseen,
- yleisön miellyttämiseen tähtääminen,
- korostaa ammattitaitoa ja levytystä sekä tuotantoa ja teknologiaa esityksiä enemmän, sekä
- taipumus korostaa trendejä.
Simon Firthin mukaan popmusiikkia tuotetaan yritteliäisyyden eikä taiteen vuoksi.

Modernien popkappaleiden lyriikka keskittyy tyypillisesti yksinkertaisiin teemoihin, useimmiten rakkauteen ja romanttiseen suhteeseen, vaikka poikkeuksiakin tietysti löytyy. Popmusiikin ja iskelmämusiikin lyriikan keskeinen sanoma ei näin ollen merkittävästi poikkea toisistaan.
T.T.

Lähteet
Wikipedia: Runous, Sanoitukset, Iskelmämusiikki, Popmusiikki, Juha Vainio.
F-Kustannus Oy, Helsinki, 2008: Suomalaisen uusi laulukirja.